Viitaten koko sarjaan: okei, nyt alkaa valjeta. En ollut nähnyt näitä aiemmin. Vaikuttavia ovat. Juuri tätä yritin hakea: että runoudelle sanat ovat vain yksi materiaalien luokka.
Olit tavatessamme minusta jotenkin muuttunut. Kun puhuit en meinannut oikeastaan edes tunnistaa (emmehän ole vähään aikaan tavanneet). Ja näissä töissä taitaa näkyä syy siihen.
Että runoudelle sanat ovat ainoa materiaalien luokka, että runouden sanat ovat ainoa materiaalien luokka, että että
Christian Dotremont, COBRA-ryhmän perustajia, ajatteli ilmeisesti samassa suunnassa, kirjaimia ja sanoja : huomiomme typografista materiaalisuutta maalauksena, mutta yhtä aikaa sanojen merkityksiä, tarinaa. Maalauksessa ja kirjoittamisessa ollaan merkityksen (tulkinnan) ja maailman kohtaamispaikassa. Mutta ajatteliko Dotremont näin? En tiedä. Pitääkö selvittää?
Jotain tuon tapaista olen itsekin näitä tehdessäni ajatellut, haeskellut sisällön ja merkityksen ja toisaalta muodon ja rakenteen kohtaamispaikkoja.
Itselleni nämä edustavat "kirjoittamista" kahdessa merkityksessä, vaikka ovatkin "kuvia".
Kun on 25 vuotta kirjoittanut lähes yksinomaan tietokoneella, oli suunnattoman vapauttavaa löytää kynä ja sen myötä käsin kirjoittaminen. Siis hylätä ne varsin suppeat ja kaavamaiset typografiset ym. keinot, joiden ehdoilla tietokoneella tuotettu teksti syntyy. Eli saatoin ilmaista jotain sellaista, mihin sisältöpainotteinen, lineaarista merkitystä ja tarinaa painottava kirjoittaminen ei yllä.
Toisaalta ikään kuin omaa sisäistä käsialaani harjoittamalla pääsin myös lähemmäksi kirjo(itta)mista persoonallisena, intentiosta riippumattomana ilmaisuna. Toisin sanoen "teksti" tai piirrosjälki alkaa itsessään tuottaa sisältöä ja merkitystä, jolla on vähän tai lainkaan tekemistä sen kanssa, mitä haluan tietoisesti sanoa.
5 comments:
Viitaten koko sarjaan: okei, nyt alkaa valjeta. En ollut nähnyt näitä aiemmin. Vaikuttavia ovat. Juuri tätä yritin hakea: että runoudelle sanat ovat vain yksi materiaalien luokka.
Pidän tästä: "vain yksi materiaalien luokka", ei siis ainoa vaan yksi.
Olit tavatessamme minusta jotenkin muuttunut. Kun puhuit en meinannut oikeastaan edes tunnistaa (emmehän ole vähään aikaan tavanneet). Ja näissä töissä taitaa näkyä syy siihen.
Että runoudelle sanat ovat ainoa materiaalien luokka, että runouden sanat ovat ainoa materiaalien luokka, että että
Christian Dotremont, COBRA-ryhmän perustajia, ajatteli ilmeisesti samassa suunnassa, kirjaimia ja sanoja : huomiomme typografista materiaalisuutta maalauksena, mutta yhtä aikaa sanojen merkityksiä, tarinaa. Maalauksessa ja kirjoittamisessa ollaan merkityksen (tulkinnan) ja maailman kohtaamispaikassa. Mutta ajatteliko Dotremont näin? En tiedä. Pitääkö selvittää?
Piirtäminen on maalaamista. Terveisin JK
Hei Jan Kenneth!
Jotain tuon tapaista olen itsekin näitä tehdessäni ajatellut, haeskellut sisällön ja merkityksen ja toisaalta muodon ja rakenteen kohtaamispaikkoja.
Itselleni nämä edustavat "kirjoittamista" kahdessa merkityksessä, vaikka ovatkin "kuvia".
Kun on 25 vuotta kirjoittanut lähes yksinomaan tietokoneella, oli suunnattoman vapauttavaa löytää kynä ja sen myötä käsin kirjoittaminen. Siis hylätä ne varsin suppeat ja kaavamaiset typografiset ym. keinot, joiden ehdoilla tietokoneella tuotettu teksti syntyy. Eli saatoin ilmaista jotain sellaista, mihin sisältöpainotteinen, lineaarista merkitystä ja tarinaa painottava kirjoittaminen ei yllä.
Toisaalta ikään kuin omaa sisäistä käsialaani harjoittamalla pääsin myös lähemmäksi kirjo(itta)mista persoonallisena, intentiosta riippumattomana ilmaisuna. Toisin sanoen "teksti" tai piirrosjälki alkaa itsessään tuottaa sisältöä ja merkitystä, jolla on vähän tai lainkaan tekemistä sen kanssa, mitä haluan tietoisesti sanoa.
Post a Comment